Hipun jäniksenmetsästyskausi 2017-2018

Blogi on viettänyt hiljaiseloaan, mutta jospa sitä nyt ehtisi pikkuisen tännekin raapustella.

Tosiaan, Hipun kolmas metsästyskausi päättyi tänään. Tai oikeastaan Hipun tämän kauden viimeinen metsästyspäivä oli jo sunnuntaina, tai se meni kyllä vielä maanantain puolelle.. :D Jaakko ja Tumppi veivät kaikki kolme koiraa; Telman, Taigan ja Hipun sunnuntaiaamuna metsään ja Telman ansiosta jänis löytyi varsin pian. Aluksi sitä ajoivat kaikki kolme, sitten Telma antoi nuorten hoitaa homman. Taigakin pysyi yllättävän kauan Hipun kyydissä, kunnes luovutti. No Hippu taas.. No se ei luovuttanut! 

Pääsin illalla kuudelta töistä ja siellä ne olivat vielä metsässä. Yhdeksän aikaan tuli puhelu ja päästin Jaakon nukkumaan ja lähdin itse odottelemaan milloin neidille riittäisi se ajaminen. Vähän oli toivottoman kuulosta kun pääsin autolla varsin lähelle Hippua ja kello löi jo 23.00 ja kun avasin auton oven niin ajoääni raikui niin reippaalla sykkeellä, että ajattelin että jaaa tästä taitaa tulla pitkä yö, kunhan edes aamuvuoroon ehtisi töihin! (mutta kuulosti kyllä hyvälle ;)) Lopulta Hippu alkoi siirtymään paikkaan josta se oli aamulla laskettu metsään ja puolenyön jälkeen tyttö tuli metsästä iloisesti häntää heiluttaen, liivi niin jäässä ettei vetoketjua meinannut auki saada ja pannassa parin sentin kerros jäätä joka kohdassa. Mutta taisi Hippu tietää, että tämä oli viimeinen päivä taas puoleenvuoteen, että pääsee vapaana kirmaamaan, niin otti sitten ilon irti ihan kunnolla :D Sallittakoon se.

Tämä oli huippu päivä, uusi maasto ja 2 jänistä Hipulle nurin!

Hipun kausi oli onneksi täysin ehjä ja varsin onnistunut. Juuri ennen kauden alkua oli juoksut, joten ne eivät haitanneet kaudella, eikä loukkaantumisiakaan tullut. Muutamia päiviä oli pientä linkuttamista ajopäivien jälkeen, mutta ne eivät olleet onneksi mitään vakavampaa.  Valeraskaus iski kylläkin kesken kauden, mutta ei se juurikaan metsästystä haitannut ja meni muutamassa viikossa ohi. Tissit vain turposivat ja vuotivat maitoa ja hiukan ajo oli tökkivää.

Kaudella Hipulle ammuttiin tasan 10 jänistä, puolet enemmän kuin viimekaudella.

Hippu juhlii kauden 10. jänistä

Hirviajoja oli jonkinverran alkukaudesta. Ne sitten on raskaita!! Mutta se on sellaista.. Ei auta kuin yrittää opettaa niiltä pois. Ne onneksi alkoivat kauden mittaan muuttua niin, että Hippu jopa lopetti niitä varsin nopeasti itse ja loppukaudesta niitä ei ollut ollenkaan. Verrattaen viime kauteen kehitystä on kyllä tullut hurjasti. Ei ollut montaa kertaa, että metsältä palattaessa ei olisi jänistä löytynyt. Hipun haku oli tällä kaudella jo todella laaja. Jänis haettiin vaikka monen kilometrin päästä. Upeita ajopäiviä alkoi jo olla useampia. Mutta tottakai oli niitäkin päiviä kun tuntui, että mikään ei sujunut. Mutta se on metsästystä ja koirahan se vain on, ei mikään robotti.

Oli tällä kaudella pettymyksiäkin. Aloitimme Hipun AJOK-kokeissa käynnin tällä kaudella ja itselläni oli ainut tavoite, että saataisiin edes tulos. Ei olsi tarvinnut ykköstä ajaa, mutta jos edes AJOK3 niin olisin ollut toooodella iloinen. Oltaisiin päästy tulevan kesän näyttelyissä AVO-luokasta Käyttöluokkaan, mutta tämä ei nyt sitten onnistunut.. Mutta hei, ei  kaikki mene aina putkeen ja se on myös pikkuisen tuuristakin kiinni miten niissä aina käy. Pääasia että itse tietää, että koira toimii ja se tulos on kyllä varmasti mahdollinen. Eiköhän se ensi kaudella tule!  

Tän kauden tapahtumista voisi lörpötellä vaikka kuinka, mutta annetaan kuvien puhua puolestaan. Ja ihan kaikkea tästä kaudesta en voikaan vielä paljastaa.. ;)

Saunasta on tullut Hipulle tällä kaudella tosi tärkeä palautuskeino ajopäivän jälkeen:D

Rentoa kesälomaa kaikille ajureille :P

Katse kohti ensi syksyä! <3

-Riikka ja Hippu 

Kilo rikki!

Tänään se tapahtui. Se mistä oon voinut vaan haaveilla. Ajattelin jopa että voipi olla ettei se tule koskaan tapahtumaan mulle. Toisaalta ajattelin, että kun vain tähdet on kohdillaan niin tottakai se on mahdollista. Sitten tänään, taikauskoisena ihmisenä vielä, en olisi ikinä voinut uskoa, että se tapahtuu tänään. Perjantai 13. päivä, my lucky day!! <3

Heräsimme kuuden maissa ja lähdimme ennen kasia ajelemaan. Ihan kamala keli. Lunta oli yöllä satanut ja sitä pyrytti edelleen. Välillä ei nähnyt mitään! Pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme vihdoin rantaan ja lähdimme talsimaan kohti kala-apajia n. 2 kilometrin verran. Yritin kävellä ihan rauhassa, ettei vaan hiki pääsisi yllättämään, mutta kauhea kiirehän sitä on kairaamaan niin selkä märkänä sitä sai sitten istua :D.

Jakehan oli jo melkein puol päivää pilkkinyt ennenku mä pääsin ottipaikalle, kun se kävelee niin vauhilla. Ei onneksi ollut vielä syönti päälllä. Tein pari reikää ja kaiku piirsi pohjaan kalaa, mutteivat ne kiinnostuneet tasurista. Vettä oli 12,5m-13,5m ja kokeilin tipauttaa mormuskan pohjaan. Pieni sintti sieltä nousikin, joten ei ihme ettei iso tasuri kauheasti kiinnostanut. Samalla Jake huusi takaani että sai pannukarkeen. Kävin sitä ihailemassa ja tein päivän kolmannen reiän vähän sivuun Jaakosta. Se oli THE reikä.

Pilkin siinä vähän aikaa n. 3 metriä irti pohjasta. Jotain kalaa siellä näkyi, mutta pientä taisi olla. Sitten yllättäen pohjasta lähti nousemaan varsin paksuhko viiva. Se nousi todella päättäväisesti suoraan kohti tasuria. "Tuo nappaa", ajattelin. Ja niin se teki. Todella kova nykäys, ja niin oli mun vastaiskukin. Se oli taas se mahtava tunne kun tein vastaiskun niin tuntui että siima jumahti paikoilleen. Aloin nostamaan ja tunsin samantien että nyt on iso. Veti vastaan ihan samallalailla kuin hauki! Sekö sieltä nyt nouseekin. Sain aika hyvällä vauhdilla vetää siimaa. Sitten leikari nousi reiästä ja silloin viimeistään alettava himmaamaan ettei tasuri vaan jää jäänreunaan kiinni. Sitten mä näin sen. Aivan jäätävä ahven meni poikittain reiässä. En voinut uskoa sitä!! Sain tasurin ja ahvenen reikään ja ylös ja sinne mä sen viskasin hankeen aivan jäätävän huudon saattelemana. Lähdin vaan juoksemaan ympyrää ja huusin ja itkin ja nauroin yhtäaikaa. Mä en voinut uskoo sitä. Sen tajusin että nyt nous oikeesti iso ahven. Kun desibelit alkoi pikkuisen laantua juos Jaakkokin paikalle ja sanoi just sen minkä halusinkin kuulla. Se on siinä, nyt meni kilo rikki!! Aijai vieläkin menee iho kananlihalle kun muistelee tätä hetkeä. 

Nää on just niitä päiviä mitkä tulee muistamaan pitkään ja nää on just niitä tunteita mitä sieltä jäältä hakee. Mä oon niin onnellinen!!!

On se possu! 

Ja tällä tasapainolla se tuli! Jaakon tekemä JTSL-kevennetty tasapaino

 Hetken kuluttua pystyin jatkamaan taas kalastusta. Ja kaikuhan piirsi kalaa. Ja ne vielä alkoivat nousemaan tasapainolle asti. Sainkin vielä 3 hyvänkokoista ahventa jotka päätyisivät illalla pannulle. Ja tasapainoon nappasivat nekin. Yksi karkasi avannossa mutta työnsin käteni avantoon ja sain kouhastua sen ylös! Ohhoh! Eihän tää todellakaan oo mikään epäonnenpäivä.

Kohta Jaakko alkoi väsyttelemään. Ja saikin jään päälle mukavan kokoisen ahvenen! Arveltiin se olevan lähellä Jaken enkkaa 720g. Mutta olihan se myönnettävä että onhan se nyt PIENI siihen mun mörköön verrattuna. ;) Vaikka hurja köllikkä tuokin.

No eihän me enää oikein maltettu jatkaa onkimista. Kello lähenteli yhtä ja kalatkin muuttuivat passiivisiksi ja alkoivat katoamaan. Lähdimme talsimaan autolle. Mielessä kummitteli koko ajan että mitä jos se jääkin karvan alle kilon. Niin no tietysti jää, onhan tänään perjantai 13.!!

Pysähdyimme matkalla erääseen ruokakauppaan ja kävin kysymässä saisinko punnita kaupan vaa`alla saamani kalan. Henkilökunta oli älyttömän ystävällistä ja he tulivatkin kaikki sankoin joukoin ihastelemaan suurta appuraani ja toteamaan kanssani että se painoi tosiaan yli kilon!! Siellä mä sitten pompin pitkin kauppaa riemusta! Pääsin siinä samalla ahveneni kanssa paikallislehteenkin :D

Strategiset mitat mun ahvenelle olivat siis: 1100g ja 43cm. 

Päivän isoimmat 1100g ja 680g

Oon sitä jo jonkin aikaa sanonut, että jos joskus se päivä koittaa että mun pilkkireiästä nousee yli kilon ahven se päätyy meille kotiin vitriiniin täytettynä. Ja niin aion tehdä tämän kanssa. Tuolla se nyt pakkasessa odottaa. Seuraava iso ahven pääsee sitten takaisin uiskentelemaan jos sen vapautus vaan on mahdollinen. Tärkeämpi rooli sillä on vedessä kuin meidän pannulla. Saadaan jatkossakin onkia näitä körmyjä. :)

Voi olla etten tule enää koskaan saamaan näin suurta ahventa, joten nyt mä niin nautin tästä tunteesta!

-Riikka

Ekat tasurin heilutukset ja piiiiitkä metsäpäivä

Aikasemminkin olisi päässyt, mutta silti paljon aikaisemmin pääsi korkkaamaan pilkkikauden kuin viime vuonna. Suuntasimme ihan uudelle pilkkipaikalle Konnevedelle ja otimme Taigankin mukaan!

Taiga vihaa yli kaiken kaikkia vaatteita, mutta ajattelimme, että sillä olisi vhän mukavampi kuitenkin olla tuo Hurtan takki päällä. Ei se onneksi sen menoa jäällä haitannut yhtään, se kyllä nautti!

Vähän kävi viima jäällä että äkistään meinasi näppejä palella. Mutta sitä se on aina alkutalvesta. Oli se taas mukavaa!! Jake nappas pari appuraa ja mulla oli kiinni! Ei kyllä mennyt taas putkeen :D Yhtäkkiä kaiussa pohjasta pärähti ihan pystysuora viiva ja sit mentiin! Huusin heti että nyt on hauki! Minä yritin sitä nostaa ylös ja se vaan veti siimaa väkisin! Kyllä mä olin ihan jäässä! Vähän taisin sitä väkisin ja hätäsesti vetää ja perinteisesti tasuri jään reunaan ja kala irti.. Eih.. ois ollut kiva nähdä mikä oli.. Vaikka eiköhän se hauki ollut, siltä se ainakin vaikutti. Kaiusta tosin ei kalat kadonneet mihinkään, niinkuin yleensä jos hauki tulee pyörähtämään.. Jake jo pelotteli et tais olla kilonen ahven.. ei ei voinut olla! Näin kyllä unta että se oli lohi! :D Oli se vaan mukavaa tuntee kala siiman päässä. <3

Tykkään niiiin tosta mun kaiusta! Siin ei oo kyllä mitään vikaa!

Siinä tän alkukauden tasurit, ennenkuin Jake kerkee tehä mulle lisää! :) Nytkin häärii tuolla pajassa, luvassa ihan uudenlaisia tasureita!! Jeee!!

Kotimatkalla oli niin siistiä kun nähtiin tienvieressä 3 kaurista!!! Taiga ajo niitä hurjasti takakontista :D

No sitten toinen vapaapäivä menikin metsällä.

Lähdettiin Hipun kanssa ihan tohon Lievestuoreen metsästysmaille. Ajellessa sinne näkyikin jo kovasti pupun jälkiä. Olin kyllä aika varma, että Hippu löytää pupun sieltä!

No joo, eihän siinä mennyt kuin n. 20 min. Kun Hippu alkoi ajamaan. Menin passiin odottelemaan josko pupu tulisi metsästä tielle. Ei muuten tullut :D Siis oli ihan uskomaton jänis. Hippu oli ajanut ja välillä oli tottakai hukkia ja sitten taas ajoi niin jo monta tuntia. Pojat soittivat mut makkaratulille ja olin vähän et kannattaakohan mun nyt lähtee tästä.. Hippu kuitenkin ajoi vielä. Pääsin makkaratulille niin Jake sanoi et nyt se jänis tulee sun passipaikkaa kohti! ARGH!! Niinpä tietty! Jäi makkarat syömättä ja painelin samalle kohalle. Jänis kävi n. 50m päässä tiestä muttei tullut tielle, en edes nähnyt sitä. Jäljstä kävin katsomassa.

Iltapäivä oli jo pitkällä ja muut passimiehet lähtivät kotiin. Alkoi pimenemään, mutta Hippu vain pysyi metsässä. Siis jos katsoo tuota karttaa niin vihreä viiva on mistä Hippu on mennyt, muttei haukkunut ja punainen on ajoviivaa, eli milloin Hippu haukkuu jänön perässä. Sellasta siksakkia että luulis olevan sekasin! Ja pimeekin oli jo! Mutta kun se teki uutta ajojälkeä, niin oli se vaan uskottava että pupun perässä se on! Uskomatonta! Yritin mennä tonne sekaan joskus viiden maissa ja ottaa Hippua kiinni. Mutta ei puhettakaan että se oli valmis lopettamaan! Palasin autolle odottamaan..

Tosta ohjelmasta näki myös että Hippu ajoi koko päivän aikana 268min!! Huh huh, luulisi olevan vähän kurkun kipeenä. N. 50 kilometriä tuli Hipulla täyteen ja 10 h se oli metsässä ennenkuin suostui tulemaan. Jaakko huuteli sitä niin oli jo varmaan niin väsynyt että päätti lopulta tulla.

Vähänhän se jännitti että koira on kunnossa kun se on 10h juossut metsässä, mutta niin se vaan oli! <3 Ainut että tutkapanta oli kerännyt jäätävän kokoisen jääpalan sen kaulalle. Saattoi tuokin jo vähän hidastaa menoa..

Jännä päivä oli taas! Hyvä muistutus, ettei  Hipun kanssa ole mitään asiaa metsälle, jos on menossa samana päivänä töihin! Vain vapaapäivinä, että on koko päivä aikaa :)

-Riikka

Itsenäisyyspäivän jänis

No huuuuh huh! Nyt voi sanoo et oli ansaittu pupu meille kaikille kolmelle, mulle, Jaakolle ja Hipulle.

Meidän oli tarkoitus lähteä viettämään tätä itsenäisyyspäivää Kangasniemelle ja vähän isommalla porukalla jänisjahtiin. Eilen illalla todettiin että Kangasniemellä lunta on sen verran enemmän että nämä viime päivien kelien vaihtelut olivat saaneet sinne tosi pahan kersteen. Hanki siis jo niin kova että kestää juuri pupun muttei koiraa ja näin koira rikkoo siellä jalkansa kun repii sitä kovaan hangen reunaan. Eilen ajatettiin Taigalla jänistä tässä meidän takapihan metässä niin täällä kerste oli niin olematon että päätimme lähteä tänään kuitenkin tähän Niemisjärvelle Hipun kanssa.

Aamulla pakkasta oli kyllä pikkuisen liikaa ihanteelliseen keliin.. Pakkasta näytti olevan n. -15 astetta. Sovittiin että jos ajo tulee niin yritetään vain saada pupu nopeasti nurin, ettei Hippu joutuisi kovassa pakkasessa  pitkää aikaa haukkumaan.

Kirpsakka pakkaspäivä

Noin kova pakkanen niin kyllä se on pupuakin varmasti kovasti palellut ja se on pomppinut yöllä tosi paljon. Hippu oli selkeästi pupun jäljellä jo pidemmän matkaa. Jaakko jäi passiin ja mä menin myös oletetulle paikalle mistä pupu voisi pompata ajouran yli. Voin muuten kertoo et oli KYLMÄ!!! Ja kun Hippu pyöri siinä ihan vierellä niin piti koko ajan olla niin valmiina ja ilman hanskoja! Kun ei tumput kädessä ampumisesta taida tulla mitään. Pupu voisi nyt pompata ihan minä hetkenä hyvänsä hollille. Kohta se sitten ajo jo alkoikin! Ihan meni siinä lähellä. Jake soittai, että se tulee siihen missä mä olin ja mä siirryin lähemmäs ajoa. Olin päässyt risteyskohtaan mistä pupu ja Hippu olivat jo useamman kerran menneet ja sitten kuuluis laukaus! Jaakko ampui. Niin paljon paleli jo sormia että hyvä että sain sormet toimimaan että pystyin soittamaan Jakelle. "Jäikö" kysyin, "ei oo varma" Jake vastas. Sitten alkoi ajo taas raikumaan. Ei vitsit ei jäänyt!! Ja tulee mua kohti! Menee vähän mun ohi ja sitten Hippu jää louhikkoon haukkumaan paikalleen. Arvasin heti että jänis on jäänyt haavakoksi ja mennyt nyt jonnekin kallion koloon.

Nyt voin vähän kuvitella miltä luolakoirista tuntuu!

Sinne se luikahti Hipulta piiloon

Kävelin sinne ja siellä Hippu oli kokonaan kallion sisällä ja vinkui ja haukkui. Ei ollut epäselvää missä jänis oli. Jaakkokin tuli paikalle ja sit alettiin tutkimaan. Jouduttiin vuorotellen työntymään kallion koloon. Mä jopa haistoin sen jäniksen!! Siellä se on, mut ei näy mitään. Kun lampulla katsottiin niin siinähän se oli! Mutta niiiiin hankalassa paikassa ja ihan elävä! Eli pikkasen äkänen. Jake ei millään mahtunut kolossa olemaan niin jäi ihan mun vastuulle et saatais se sieltä. Meillä on molemmilla Jaken kaa vielä kauhee jänisallergia niin voin kertoo et luulin et tukehdun kun siellä kolossa olin sen kanssa. Pari kertaa se hyökki sieltä ihan mun naamalle, mut ei onneks purassu :D Löin päänkin niin pahasti että se aukes ja kauhee kuhmu! Lopulta, varmaan tunnin kaivamisen jälkeen mä sain sen korvista kiinni ja vedin sen elävän jäniksen pois sieltä kolosta! Jes!! Jäniksellä oli toinen takajalka katkennut! Haavakkoina ne tekevät juuri noin että menevät jonnekin koloon piiloon. Ihan mahtavaa että saatiin se sieltä pois. Siellähän se olisi vain kitunut ja kuollut lopulta.

Ja lopulta pihalla! Ja takajalka poikki

Tää metsästys on vaan niin jännää!! Ei kyl ikinä voi tietää mitä tapahtuu! Ja onneks kaikki päättyi hyvin. Hipulle tuli tuossa pakkasessa just sopivan mittainen haku ja ajo ja paleleminenkin loppui itsellä kun könysi siellä kolossa :D

Hippu ja kauden 4. jänis

Hyvää itsenäisyyspäivää koko meidän poppoolta! <3

-Riikka

Kauden eka jänis!

Hipun toinen metsästyssyksy alkoi varsin takkuisesti. Meillä oli käytössä viimesyksynä ostettu b-bark merkkinen tutkapanta. Joka kerta kun Hippu tuli metsästä se linkutti toista etujalkaansa. Ajateltiin jo, että sen jalassa olisi jotain vikaa ja yritettiin pitää usean viikon taukoa sen kanssa. Saatiin Jaakon isältä lainaan toisenmallista tutkapantaa ja linkuttaminen loppui! Huh, jalassa ei siis ollutkaan mitään vikaa. Ei siis auttanut kuin luopua tykätystä b-barkista ja vaihtaa se Ultracom Novukseen. Tykkäsin niiiiiin paljon tosta b-barkista mutta ihan hyvältä vaikuttaa myös Novus. Pääasia että se sopii Hipulle. Sitten alkoi tytöllä vielä juoksut niin oikeastaan nyt vasta päästy kunnolla aloittamaan tämä kausi.

Hippu näytti alkuun vaan kieltä kun ei meinannut metsään meno kiinnostaa.. :P

Lähdimme Kangasniemelle Jaakon ja Hipun kanssa metsälle. Pari päivää aikaisemmin oli tullut kunnolla lunta maahan, mutta jäniksen jälkiä ei näkynyt. Laskettiin Hippu irti ja pikkuisen joutui jopa patistamaan metsään. Jake lähti käppäilemään metsään ja minä jäin tielle istuskelemaan. Pian katsoin oikealle ja mikäs siellä pomppas tien yli yhdellä loikalla! Soitin Jakelle että jänis tuli juuri sieltä puolelta metsää tien yli n 100 metrin päässä minusta. Jake sanoikin Hipun olevan selvästi hajulla ja jänis todennäköisesti lähti Hippua karkuun.

Odotin niin kauan että Hippu tuli metsästä tielle ja paineli pupun jälkiä pitkin tien yli. Ei mennyt montaa metriä tästä niin ajo alkoi. Hippu voi olla hyvinkin pupun perässä, mutta alkaa haukkua vasta kun saa pupun ylös ja siihen näköyhteyden. Se on kai ihan yleistä nuorella koiralla. No mutta minä otin pyssyn ja kävelin tielle passiin aika lähelle siihen mistä pupu oli jo kerran mennyt tien yli. Uijui kun se on kyllä maailman jännittävintä kun koiran ajo lähestyy ja odottaa vaan mistä se pupu pomppaa esiin. Hipun haukku vaan lähestyi ja lähestyi ja lopulta Hippu tuli tielle. Siis mitä?!? Missä pupu?? Hippu ajoi vaan tien yli ja ajo jatkui tien toiselle puolelle metsään. Katsottiin tieltä jäljetkin ja kyllä, pupu oli mennyt mun vierestä n. 20 metrin päästä tien yli.. Eikä!!.. Mä olin varmaan just katsonut toiseen suuntaan.... Ärsytti kyl pikkasen. Noo mutta Hippu vain jatkoi ajoa ja piti vain toivoa että pupu tulisi vielä tielle. Ajon ääni alkoi taas lähestyä ja olin niin valmiina. Sitten kaikki kävi niin äkkiä! Jänis oli pompannut jo keskelle tietä kun näin sen ja se pomppasi samantien yhdellä loikalla tieltä pois metsään. Ammuin samantien, mutta ei siinä paljoa ehtinyt tähtäämään. Tien reuna oli niin pusikkoinen, etten nähnyt jäikö pupu siihen vai jatkoiko matkaa. Olin kyllä aivan varma ettei jäänyt! Kävelin katsomaan ja siellä se oli! JEEES! Ihan mahtava fiilis! Mun kauden eka jänis ja eka jänis minkä ammuin Hipulle! (Viime kausi kun päättyi siihen että ammuin Hipulle ohi..) Pitkä ajo oli Hipulla takana niin ihan ansaitusti sai jänön palkinnoksi.

Ensimmäinen pupu minkä ammuin Hipulle <3

Molempien kolmas jänojussi :)

Kohta Hippu jo tulikin pupua katsomaan. Kehuttiin siinä sitä ja sepäs yllätti ja nappasi pupun suuhun ja lähti painelemaan metsään ja Jaakko perässä!! Ahahaha! Siinä hetkessä ei kyllä yhtään naurattanut, mutta jälkeenpäin kyllä. Ei Hippu kauas päässyt kun Jake sai siltä jäniksen takaisin. Mut hyvä tietää että jatkossa ei anna Hipun ihan itekseen mennä kaadolle. Ei nää pupua kyllä sen jälkeen!

Melkein jo ihan valkoinen pupu,

Loppukevennykseksi vielä video Hipun pupun ryöstöstä! Oon kattonu tän jo niin monta kertaa mut aina vaan jaksaa naurattaa! :D Ei sen pidäkään olla aina niin vakavaa, välillä sattuu ja tapahtuu ;)

Hei ja jos pisti silmään Hipun tyylikkäät liivit niin ne on mittatilaustyönä tehty ja Kardog-merkkiset. Näitä liivejä nähdän enemmän mäyräkoirien käytössä, mutta voin sanoa että pysyy uskomattoman hyvin myös ajokoiran päällä. Pikkusen liivi on ehkä iso rinnan kohdalta, niin kerää lunta pussiin, mutta jos tyttö vähän vankistuisi tai liiviä pikkuisen siitä kohdin pienentäisi niin varmasti ihan täydellinen. Joka kerta ollut nyt metsällä päällä ja ei ole enää ilman! Liivin väri ja heijastimet auttavat varmasti koiraa näkymään esim. teillä paremmin! Tuolta linkin takaa löytyy lisää tietoa liiveistä: http://www.kardog.fi/

Terkuin Riikka

Taigan superpäivä!

Noniin pakko yrittää keretä kirjottaa eilinen Taigan superpäivä muistiin!

Just tulin jänismetsältä ja tässä ois vajaa pari tuntia aikaa ku Jake tulee töistä ni mennään vielä katsomaan josko saataisiin ammuttua Taigalle vielä metso. Kanalintujen metsästyskin kun loppuu näillä alueilla jo ensi viikon maanantaina! Niin se meni taas äkkiä.. Mä oon melkeinpä jokaikinen kerta nähnyt tuolla minne mennään niin useita metsoja ja aina sama laulu: "siinä on paikka, miksi et lauo!?" Ei vaan löydy mulla niitä nopeita refleksejä, ja jään vaan tuijottelemaan sitä isoa ylvästä lintua. :D No katsotaas miten tänään käy..?

Mut siis eilen oltiin taas aamulla Taigan kanssa metsässä kävelemässä ja ei kauaa niin nämä samaiset metsot pölähti sivultani puusta lentoon. On se upee ilmestys. Ja niin jäin vain tuijottelemaan ja Taiga yritti saada niitä juosten kiinni kun mä en ampunut.. :D Yhdellä paikalla Taiga alkoi selkeästi pyörimään pupun hajulla. Tällöin näin tilaisuuteni tulleen ja kävelin metsästä tielle vastaan passiin. Taiga kun ei lähde itse oikein metsään hakemaan pupua vaan sen kanssa on käveltävä siellä. Kun se on hajulla niin se ei välitä vaikka siitä sen vierestä poistuu, muuten ei oikein passipaikoille pääse. No siellä mä odottelin että jos se siitä saa pupun ylös niin se tulee suoraan kyllä mun syliin. Mutta eipä siitä pupua tietenkään just nyt sit löytynyt, 15 km teki töitä ja päätettiin sitten lähteä kotiin. Noo kerättiin me muovikassillinen suppilovahveroita kun eihän niitä voinut sinne jättää!! :D

siistiä metsää!

Lähdettiin iltapaivällä vielä Jaakon ja Taigan kanssa meidän oman seuran mailla missä ei olla ennen käyty. Vitsit oli siistiä maastoa. Sellaista vanhaa metsää, synkkää, ihan sairaan isoja puita ja sellaista koskematonta aluetta. No eihän me pitkää matkaa kävelty kun edessä oli puska. Jaakko pysähtyi mun edessä ja aavisti että siinä on pupu ihan varmasti. Sitten Taiga teki Kung Fu hypyn puskaan ja siitä lähti pieni jänis sellasta kyytiä. Jake ampu heti, mutta ei jäänyt. Taiga lähti antamaan sitten pupulle körö körö kyytiä. Oli kyllä Taigan pisin ajo tälle syksyä! Ja ihana pupu kun ei juossut tielle. Pari katkoo tuli ja välillä kuulu jo että ajo tulisi kohden. Hukkui lopulta ja kun Taiga tuli meidän luo niin se oli aivan loppu!! Siis aivan! Läähätti ihan hulluna eikä jaksanut seistä ollenkaan. Työnsi päätä vaan sammalmättääseen. Annettiin siinä tietty Taigan keräillä voimia ja tasata hengitystä. Oksennuskin raukalla tuli. Pikkusen tais ottaa koville. Pohdittiin että olisikohan edellisestä ruuasta vähän liian vähän aikaa, n 4h..? Ihme tokeneminen Taigalla kuitenkin tuli ja pääsimme varsin pian jatkamaan matkaa.

Kävelimme eteenpäin ja olin juuri sanomassa että tossa on ihan samanlaista puskaa, kun mistä se edellinen pupu lähti ja taas raikasi Taigan ajo! Pupu juoksi suoraan läheiseen pihaan, jossa pari koiraa yltyi haukkumaan aika raivokkaasti ja Taiga tuli varsin pian pois. Ei tietty alettu sitä enää etsimään vaan jatkettiin taas matkaa.

Kävelimme aikamoista ryteikköä ja pääsimme pienellä aukon reunalle. Jake totesi että tässä voisi kyllä teeriä olla. Taiga juoksenteli edellämme ja ajoikin jonkin linnun suoraan meitä kohti pikkuisen vasemmalle. Jake nosti piipun, seurasi hetken ja ampui! Ja tietenkin tippui! Niin helppoa se kuulemma on! :D Ei musta.. Mun linnuntuntemuskin vielä vähän hakusessa kun ajattelin sen olevan sorsa.. Vaikka lehtokurppahan se oli.. :D noo tässä sitä oppii. Mulla oli tosiaan ase kyllä kannossa, mutta turvallisuussyistä Jake ei uskaltanut kävellä mun edellä/kanssa jos mulla on panokset piipussa.. :D aivan.

No Taiga sieltä pian kirmasi katsomaan että joko nyt te osuitte, mutta ei se kauhealla innolla lintua meille tuonut. Ehkä se ei pitänyt sitä hääppöisenä lintuna. Ronkeli.. Metso varmaan kelpais.. Yritettiin antaa sille herkkupalojakin kun jake suolisti ja otti lihat talteen mutta ei edes lipaissut! Outoa! Sille kun kelpaa ihan kaikki! Mut jeeeee Taigan eka lintu!

Taiga ja eka lintu!

SORSA!!.. eiku siis lehtokurppa

Kävelimme taas ja löysimme jonkin eläimen kotiluolan. Sen ympärillä olevia koloja oli kivillä tukittu ja laitettu kepit pystyyn, joista ilmeisesti pystyi vähän koputtelemaan koloon ja yrittämään saada eläintä sieltä ulos. Siinä oli kyllä jokin elukka ollut kun Taiga niin kovasti haisteli. Epäilimme ehkä supikoiraa tai mäyrää.

Näkyi kauas! Tästä aukolta lähti muuten teerikin. Yksi yksinäinen vain. Luulin että toinenkin mutta Jake sanoi että se olikin palokärki... :D

Olimme jo aika lenkin lopussa kun näin pöllön! Huiiiii se on kyllä hullun iso eikä siitä lähde mitään ääntä. Taiga edessämme myös hullaantui ja ajattelimme että onpas se nyt pöllöstä innoissaan, mutta olikin jotain muuta. Taas raikasi ajo! On se liekeissä! Ajo päättyi taas harmittavan lyhyeen ja kartasta kun katsoimme niin arvatkaapas minne?! No sinne koloon! Taisi siis olla ketturepolaisen maja siellä. Sinne se paineli karkuun. Menimme katsomaan vielä koloa ja siellähän se oli. Taiga nuuskutteli kolon suulla ja pujahti sinne sisään!! Apuaa ei näkynyt koko koiraa! Ja Taiga kun ei ole mikään pikkuinen koira. Olin varma että jää mahastaan kiinni. Ja Jake sanoi että ei tiedä millainen onkalo siellä on, saattaa tiputtaa vaikka 20  metriä suoraan alaspäin! Ihan kamalaa.. huudettiin Taigaa ja sieltä se peruutti onneksi ulos kolosta! Koko koira aivan hiekassa. Tais kettu haista hyvälle ;) no loppu hyvin kaikki hyvin :)

Sinne se meni ketturepolainen

Kotiin kun tultiin ni laitettiin pannu kuumaksi ja paistettiin lehtokurppa. Kumpikaan meistä ei ollut maistanut sitä aiemmin ja oli oikeasti todella hyvää! En ois uskonut! Aika pienet oli lihat, mutta onneks meillä oli muutakin ruokaa illaksi ;)

Herkkua :)

-Riikka

Näätämöjoki 2016 2/2

28.7 torstai 6.pv ja Niliskoski kuohuu vieressä, joten täällä ollaan!

Aamis syötiin tosiaan Vinkiänvirralla ja pakkasimme leirin pienessä tihkusateessa. Kelit eivät ole kyllä suosineet yhtään! Eka päivä oli lämmin ja sit ilma laski 10 asteen hujakoille ja enempi tai vähempi vettä ilmassa. Eihän tälle kelille mitään voi, mutta onhan tää vähän ankea sää.. Saispa joku huomenna lohen niin tunnelma varmasti piristyisi, alkaa epätoivo jo joillain olla esillä... Pasi... :D

Käveltiin tosiaan ensin Saunakoskelle ja teimme siellä laavussa ruuan. Tapasimme siellä vanhemman herrasmiehen, jolla oli ihana puolenvuoden ikäinen Roope-koira. Taiga ja Roope ystävystyivät varsin nopeasti ja vauhtia piisasi! Pääsi Taigakin vähän leikkimään. (Jos Roope luet tätä niin Taiga laittaa kovasti terveisiä! :))Taiga tyttö väsyi kyllä aika nopeasti, taitaa raukalla olla energiat aika vähissä..

Lepotauko välillä

Jatkoimme matkaa sitten tähän Niliskoskelle ja aika paljon täällä on porukkaa, ei kiva. Selkeästi paras ottipaikkakin vallattu. Mä en yhtään halua mennä mihinkään rinkiin paikallisten kanssa.

29.7. / perjantai / 7. päivä Niliskoski

Nyt on nimittäin ihan siinä ja siinä että pystyn kirjoittamaan. On nimittäin ukonilma melkein päällä ja pikkasen pimeetä. Ja mua pelottaa! Mut yritän olla rohkee ettei Taiga mun vieressä säiky.

Heräsin aamulla ja kuulin että (ylläri ylläri) sataa vettä! Yhyyy.. En ois halunnut nousta. Ei siinä auttanut, aamupuurot naamaan ja kalalle.

Olin heittelemässä kosken alaosaa, kun Pasi tuli sanomaan että nyt tulee itku. Lohi oli ollut kiinni muttei ollut pysynyt rantaan asti. Voi eiiii... Toi on kamalaa! Kyllä nyt koettelee! Aloimme siis bolognesen tekoon.

Ruuan jälkeen AURINKO pilkahteli pilvien raosta ja menimme heti Jaken kanssa uimaan. Kyllä oli mukava olo sen jälkeen vaikka vesi oli jäätävää! Hyrrr...

Lähdimme kahvin jälkeen porukalla koittamaan alemmas ruokaharreja.

(Hui nyt muuten välähti lähellä ja kamala jyrinä. Taigakin jo kuorsas mutta nosti nyt pikkusen päätään.. Toivottavasti teltta kestää tän vesimäärän, sataa aivan kaatamalla..)

Niin jatketaans. Jake saikin mukavan mitallisen 35cm harjuksen. Sitten alkooi jyrinä kuulumaan niin hilpaisimme "pressulaavun" alle. Pelasimme korttia ja odotimme ukkosen ja sateen menevän ohi.

Sitten vielä viimeinen yritys lohta. Muut yrittivät ylempänä ja itse yritin saada vielä toisen harrin iltapalaksi. Ja sainkin! Jes! Pieneen kuulapäähän nappasi.

Kun palasin leiriin oli Tumppi ja Pasi siellä istuskelemassa, myhäilivät epäilyttävästi. Esittelin polleana saamaani ruokaharria kun näin puun oksassa titin roikkumassa!!!! Pasi oli saanut sen niskalta, tai tarkemmin vähän sen yläpuolelta samasta kohtaa mistä oli karkuuttanut edellisen! Wuhuu!! Onnea Pasi!

Tiukassa oli, mutta tulihan se sieltä! Onnea Pasi!

Paistoimme lohen nuotiossa ja Taiga sai molemmat harjukset. Nam nam. Oli kaikilla mahat täynnä.

Fileiks fileiks fileiks! :D

Nyt tosiaan ukkonen jyrisee ja kamala sade. Saas nähdä millainen keli on aamulla?? Huomenn myös matka jatkuu, mutten tiedä minne.

30.7. / lauantai / 8.päivä ja aurinkoa!!

Tänään on ollut ihana päivä, koska arska on paistanut!

Heräsimme Pasin ja Taigan kanssa aamulla siihen, kun Jake tuli huutelemaan meitä aamupuurolle. Hups! Oltiin nukuttu aika pitkään :)

Leirin purku ja auringon alkaessa pilkistää pilvien raosta, lähdimme kävelemään joenvartta alaspäin. Eilisillan ukkosesta ei ollut enää tietoakaan.

Kävelimme n. 3km Saarikoskelle. Ihanan näköinen paikka! Varsinkin auringonpaisteessa.

Saarikoski, hieno paikka!

Teimme ensin leirin valmiiksi, söimme ja sitten ongelle. Tähän jäämme ainakin pariksi päiväksi. Aika pian Pasilla nappasi! N. 25cm taimen, ärhäkkä pikkuinen. Tästä vähän aikaa, niin näin jonkinmatkan päässä kuinka Jaakolla tärppäsi. Jee! Mutta kun juoksin poikien luo, olivat he jo todenneet sen haueksi.. Voi surku! Sai Taiga taas sapuskaa.

Vapa taipuu, muttei siiman päässä ollutkaan kohdekala

Menimme paistamaan haukea Taigalle ja itsellemme teimme itämaista pataa. Namii, herkkuruokia ollut kyllä tänäkin vuonna.

Tänä vuonna ei ole kauheasti tehnyt edes miele herkkuja! Tai no tietty välillä, varsinkin kun alkaa tällein ajattelemaan. Suklaata vois mennä levy, pizzaa syödään kyllä heti kun tulee eka pizzapaikka vastaan.

Saas nähdä millaiseen keliin sitä aamulla herää? Niin on ollut epävakaata mut tänään oli nättii!

Hymyilytti jo näin hyvä keli!

         

31.7. / sunnuntai / 9.päivä

Kirjoitan poikkeuksellisesti vasta 10:nnen päivän aamuna, tai no taitaa se jo olla päivä :D

Yö oli tosi kylmä, ohiajanut mönkkärikuski tiesi kertoa, että ei ollut kuin +5 yöllä eikä se paljon +10 yläpuolelle ole noussut päivälläkään.

Pasi meni heti aamulla niskalle heittelemään ja iso lohi näyttää selkäänsä ihan parin metrin pässä. Kolmas heitto siihen kohdalle ja kala kiinni! Mutta ei pysynyt.. Oli kuulemma valtavan kokoinen.. Uskoisko tuota? :D

Pasi kävi katsomassa sään kauempana missä sai jotenkin netin toimimaan. Se lupasi kovasti vettä seuraavalle päivälle. Päätimme illasta purkaa leirin ja siirtyä seuraavaan paikkaan vaikka alunperin piti lähteä liikkeelle vasta maanantaina. Kaatosateessa leirin purku ei ollut oikein järkevää, että saisimme pidettyä kamat edes jotenkin kuivana.

Tumppi heitteli vielä niskalla ja sai bomberilla komean 41 cm pitkän harrin! Pääs halsteri taas
käyttöön.

Tumpin harri, jota Taiga vahtaa herkeämättä! Kuola jo valuu...

Jaakollakin oli samoihin aikoihin selvä nykäys kosken loppuliussa. Mutta vaikka kokeili useita perhoja, ei mikään maistunut.

Kovasti lohet pomppivat nyt niskalla, muttei vaan napannut.

Lähdimme siirtymään .. olikohan se auernivaan? Joku niva kuitenkin. Onnistuimme Jaken kanssa vielä kaikenlisäksi matkalla eksymään Tumpista ja Pasistakin! :D Pasi oli juossut pitkin metsiä ja etsinyt meitä! :D Hahhaahaa. Ja Taiga antoi vielä vähän kyytiä ihan vitivalkoiselle porolle. Paljon on enemmän Taigalla vauhtia kun ei tarvitse reppua enää kantaa. Se hierti niin pahasti toisen kainalon auki, että päätimme jakaa sen repun sisällön meidän rinkkoihin. raasu.. On sillä nyt ollut kaikkea..

Taigalla hepulikohtaus menossa

No saavuttiin nivalle, mihin oli n 3km:n siirtymä. ihan tyhmä paikka meidän mielestä. Ihan puskaiset rannat ja hirveän pieni niska/koski osuus. Ja rannassa vielä jonkun Smirnoffin mökki ja koko suku siellä. Tehtiin päätös, että kävelläänkin suoraan tänne meidän päätepisteeseen Kallokoskelle, riippusillan viereen.

Aika hyvä päätös musta! Valmiiksi tehdyt puut! Ei tarvii kanta tervaskantoja ja risuja pitkin metsiä ja saa tavarat sateensuojaan. Kyllä on luksusta!

Minä, Pasi ja Jake ja tietty Taiga päätettiin yöpyä Laavussa! Huiiii se oli jännää. Meidän piti pitää tulta yllä yöllä, mut tais sammua samantien niinkuin mekin! :D Ei nyt ihan sairaan kylmä ollut, mutta KYLMÄ! Mut eiköhän se mene tässä vielä ens yökin.

1.8. / maanantai / 10.päivä Välipäivä

Mulla, ei muilla. Aamulla tähän tuli metsähallituksen työntekijä tarkastamaan tiloja ja lupia! Vihdoin! Ikinä ennen ei oo kysytty. Tai nytkin hän sanoi et ei ole pakko näyttää, koska emme ole kalassa tällä hetkellä, mut näytettiin silti.

Mä olin aamulla jo aivan loppu! En varmaan nukkunut yöllä kovin hyvin ja alkoi heti aamusta satamaan ja kylmä oli ja vali vali. Lähdin kyllä kalaan, mut toi tuuli ja vesisade ja max 10 astetta niin ei se kyllä herkkua ollut. Sormia paleli enemmän kuin pilkillä! Niin mitäpä sitä väkisin jos ei napostele. Onhan tässä jo aikamoiset tuntimäärät perhosteltukin jo. Taigan kanssa pidettiin laavussa sadetta. Pojat kalastaa ja ne on koko ajan ihan läpimärkiä.. Mulla on ollut kurkkukin jo monta päivää tosi kipee..

Tänään lohet ovat pomppineet aika paljon tuolla alempana olevan kosken niskalla. Pasilla oli ehkä yks jopa hetken taas kiinni.

Kasin jälkeen pojat lähtivät ruuan päälle vielä iltakalaan ja Taiga meni kanssa. Menivät tuon riippusillan yli toista puolta sinne alempana olevalle koskiosuudelle. Voi kun joku saisi sieltä lohen! Ne ois niin sen ansainneet kun ovat tuossa kelissä kalastaneet koko päivän.

Mä jäin siis yksikseni tänne ja keräsin meille aamupuuroon juolukoita. Tollasia melkein mustikan makuisia ja näköisiä marjoja. Eiköhän ne aamulla maistu.

Toivottavasti kaikki tulis jo kohta. Alkaa itekseen kuvittelemaan ja kuulemaan kaikenlaisia ääniä..pelottaa.. Onneks täällä ei tuu pimeetä! Vielä..

Huomenna yritän kyllä niin tosissaan kalastaa! Vielä mäkin ehdin sen lohen saada! Ennusteen mukaan saattaisi huomenna jopa aurinkokin pilkahtaa.

2.8 / tiistai / 11.päivä

Eipä paistanut aurinko ei. Pasi katsoi sääennustetta ja vettä vaan lupasi meidän viimeisille kalastuspäiville. Pari lupavuorokautta olisi vielä jäljellä. Teimme yhdessä tuumin niinkin rajun päätöksen että lähtisimme illasta kävelemään autolle. Huonojen kelien vuoksi olimme edenneet joenvartta vähän suunniteltua nopeampaa ja tämä viimeinenkin etappi oli jo aikalailla nähty. Pikkuisen oli ehkä sellainen luovuttaja fiilis, mutta hei melkein kaks viikkoa erämaassa oli itselleni kyllä aika saavutus. Pisin aika mitä olen metsässä ollut! ja hyvinhän kaikki lopulta meni vaikka kelit laittoivat kyllä aika koetukselle! Kyllä sitä oli jo sen karkkipussin ansainnut!

Kallokosken riippusilta

Tumppi jäi ruuan päälle jo pakkailemaan ja me muut menimme heittelemään vielä viimeisiä heittoja. Riippusiltaa ylittäessä Taiga olikin yhtäkkiä alkanut jostain syystä pelkäämään sitä! Olihan se mustakin pelottava, mutta se oli jo mennyt siitä useemman kerran niin nytkö se vasta tajusi missä se oikein oli? Ei sitä meinannut saada yli millään! Hassu!

Taigan reissun viimeinen kommellus sattui kun Pasi meni joen toiselle puolelle heittelemään ja Jake jäi Taigan ja minun kanssa toiselle puolelle. Taiga keksi sitten että haluaa Pasin luo ja lähti pomppimaan keskelle kuohuvaa koskea kiviä pitkin. Aivan keskellä jokea se pysähtyi kuin seinään. Ei uskaltanut liikkua enää eteen eikä taakse. Aikansa siinä mietiskeli ja otti askeleen eteenpäin ja tippui koskeen!! Minä en onneksi nänyt tätä, mutta hetken oli mennyt pää pinnan alla, kunnes oli saanut jostain kivestä kiinni ja nousi rantaan! Tämäkin vielä!! Tyttö ei ollut kuitenkaan moksiskaan vaan jatkoi vaan kivillä kiipeilyä.. Onneksi.. Ehkä nyt oli aika mennä meidänkin pakkaamaan ja lähteä vaeltamaan. n.7km autolle.

Mielestäni tästä kuvasta käy hyvin ilmi Taigan reissu, alkuun niin innokkaana, mutta lopussa alkoi jo kommellukset painamaan silmäluomia, kun ei raasu meinannut edes jaksaa makuupussista nousta! :D Mutta kyllä nautti hänkin varmasti vapaudesta!

Nyt oli kiva kun kävelimme pois aivan uutta reittiä, sillä jätimme toisen auton lähelle Näätämön kylää. Tykkäsin tästä reitistä tosi paljon ja lopussa maisemat olivat niin upeat.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vain olla kauemmin vanhoilla tutuilla kalapaikoilla Kontinpaistamassa. Ei siellä turhaan sitä porukkaa aina ole. On ne hyvät kalapaikatkin siellä. Tai on niitä hyviä muuallakin, mutta tuossa kohtaa niitä vaan on useampia ja kalastajia mahtuukin sinne paljon. Mutta nytpähän on nähty paljon joenvartta ja tiedetään millaista siellä muualla on. Porukkaa oli tänä vuonna selkeästi enemmän, melkein voisi sanoa jo että ihan liikaa. Tuonne haluaa ainakin itse lähteä olemaan ihan rauhassa, omalla porukalla. Mukava tietty välillä jutella muidenkin kalastajien kanssa, mutta jos sitä porukkaa on vaan leiriytynyt samoille paikoille paljon niin ei se oikein nappaa. Ilmeisesti lupia joelle myytiin tänä vuonna tuplasti se mitä viimevuonna ja se kyllä näkyi. Harmi.

Ei tullut lohta itselle tänä vuonna, mutta harjuksia tuli enemmän kuin olen varmaan yhteensä ikinä saanut! Ja onhan se vaan hienoo olla ihan erityksissä kaikesta sivistyksestä, keskellä erämaata <3

-Riikka